Kotkan matkailu on nousussa:
Salakapakoita, ruusuja  ja kärttylintuja

Missähän se mahtaa olla? Etsimme ovikelloa komeiden kasvien ja taulujen lomasta. Olemme tyylikkäällä Kotkan Klubilla, jossa oli kieltolain aikaan tunnettu salakapakka – ja on tiettävästi edelleenkin.

No, alkoholia Kotkan Klubin kauniisti ja arvokkaasti entisöidyssä ympäristössä saa nykyisin muutenkin tarjoilla, mutta historia ja hauskat tarinat maustavat minkä tahansa matkakohteen imagoa.

Pian joku porukasta löytääkin ovikellon, jossain kauempana soi summeri, postiluukku ovessa avautuu ja kyselevä silmäpari tarkastelee seuruettamme. Vaikutamme ilmeisen luotettavilta, joten talon emäntä, Kotkan Klubin yrittäjä Niina Utter avaa oven pieneen baariin ja kaataa kultaisiin laseihin nenää mukavasti kutittelevaa tervetuliaisjuomaa.

Kairo ja Kotkan Ruusu

Kotkasta tulee useimmille ensimmäiseksi mieleen meri ja satama, jotka ovat muokanneet kaupungin historiaa, ilmettä ja myös mainetta: tarinan Kotkan Ruususta tuntevat varmaan kaikki ja merimieskapakka Kairo on legendaarinen.

Kotkan Ruusuun – tai ainakin hyvin aidon tuntuiseen sellaiseen – pääsemme tutustumaan Ravintola Keisarinsatamassa, jossa rooliopas Satu Sokura kertoo viehkeästi ruusuista elämäntarinaansa. Onhan sitä kaikenlaista sattunut ja tapahtunut!

Harmi, että legendaarinen merimieskapakka Kairo on näin korona-aikana avoinna vain, kun siellä on tilaisuuksia. Silloinkin tiukat turvamääräykset pitävät huolen siitä, että kansa ei ylenpalttisesti riehaannu. Satamakapakkaan kovin hillitty tunnelma ei tunnu oikein sopivan, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Siinä sivussa on hyvää aikaa ihailla ja tutkiskella sisäänkäynnin seinän signeerauksia….joukosta taitaa löytyä aika monta tuttua nimeä?!

Keisari ja me

Monet tietävä myös, että lähinurkilla, Langinkoskella Venäjän keisari kävi mielellään lohia narraamassa, ja tunnelmallisen kalamajan sängyn alle sujautettu potta on herättänyt virneen monen majalla vierailleen tasavallan kansalaisen kasvoille. Itse keisarikin tarvitsi sellaista!

Moderni Merikeskus
muistuttaa menneistä

Myös vanhassa Kantasatamassa kohoava supermoderni, aallonharjan muotoa tavoitteleva Merikeskus Vellamo on viime vuosina muodostunut matkailijoille maamerkiksi. Hiljattain siellä avattiin laaja, Ruotsinsalmen meritaistelusta kertova näyttely. Se kertoo tapahtumista tavallisten ihmisten kautta - millainen oli esimerkiksi piika Anna Engsrömin elämä ja rooli tapahtumissa ja miten ruotusotilas Johan From sodan tapahtumiin kytkeytyy. Entä, kenelle kuului kaunis, avioliittolupauksesta kertova kampariipus? Näyttely on avoinna vielä pitkään, aina vuoteen 2027 asti.

Sota kosketti monia, mutta hyötyikö siitä kukaan? Ruotsi voitti, mutta vuonna 1790 solmitussa rauhassa rajat jäivät ennalleen – mutta – kuten sodissa aina, lukemattomat ihmiset menettivät henkensä, omaisiaan ja omaisuutensa.

Puistoja ja patsastelua

Kotka on kuuluisa myös puistoistaan, joista vuoden lopun hämärässä loistavat lähinnä vain jouluun valmistavat valokoristeet. Keväällä ja kesällä ne heräävät taas kukkaloistoonsa. Tunnetuin lienee Sapokan vesipuisto upeine vesiputouksineen Tallinnankadulla. Yhtä lailla näkemisen arvoisia ovat Sibeliuksenpuisto keskellä kaupunkia ja Pyhän Nikolauksen ortodoksikirkkoa ympäröivä, englantilaistyylinen maisemapuisto Isopuisto.

Eikä ilmeisesti puistoa ilman patsaita, sillä niitä riittää kokonaisen Veistospromenadin verran alkaen Pekka Kauhasen ”Öisestä Immestä” Kantasataman valaisinpylväässä ja päätyen ystävyyskaupunki Tallinnalta vuonna 1979 saatuun ”Ajattelevaan Leniniin”, joka on samalla yksi harvoista edelleen säilyneistä Lenin-patsaista maailmalla.

Meri ja matkailijoita

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Kotkan matkailijapiireissä ollaan tyytyväisiä siitä, että koronarajoitukset ovat tuoneet kotimaiset matkailijat entistä useammin juuri Kotkaan. Katariinan meripuistosta kaupungin eteläkärjessä näkyy hyvällä säällä myös nykyisin Venäjälle kuuluva Suursaari, jonka silhuetti aiheuttaa monille edelleen haikeutta. Ennen sotia Suomelle kuuluneensaaren ääriviivoja voi käydä tähyilemässä Haukkavuoren näkötornista 72 metrin korkeudesta.

Normaaliaikoina Kotkassa käy paljon venäläisiä matkailijoita, mutta tänä päivänä kotimaiset vieraat ovat yhä useammin vallanneet uudestaan Kotkan merelliset maisemat. Lähisaariin on noussut rentoja kesäravintoloita, joihin pääsee säännöllisillä venekuljetuksilla. Esimerkiksi Varissaari, jossa oli 1700-luvulla puolustuslinnoitus, on tänä päivänä suosittu retki- ja patikointikohde. Nälkiintymiseltä Varissaaren retkeläiset pelastaa Ravntola Vaakku, ja uimarannan tuntumasta halukkaat voivat vuokrata käyttöönsä vaikkapa SUP-laudan. Kunhan kesä siis tulee ja tuleehan se!

Lokki, joka haluaisi olla kotka

Janon yllättäessä Varissaari tuo mieleen vielä yhden kotkalaisen erikoisuuden, kärttyisten lintujen siivittämät kotkalaiset oluet. Kotka Steam Brewery valmistaa Kari-Jukka Koivistoisen johdolla perinteisin menetelmin olutta meren rannalla 1894 rakennetun Kotkan Höyrypanimon tiloissa. Panimon maskotti on kärttyisä lokki Heiskanen, joka haluaisi tietysti olla kotka. Heiskanen ja sen kaverit ovat Kiroileva siili -sarjakuvistaan tunnetun Milla Paloniemen käsialaa. Ilmeikkäät linnut esiintyvät Kotka Steam Breweryn oluiden etiketeissä. Eikä oluiden maussakaan ole valittamista, päin vastoin!

Teksti Marja-Liisa Kinturi
Kuvat Marja-Liisa Kinturi ja Kotkan matkailu