RISTEILY: Vielä ehtii kahden
kanavan Leppävirran reitille

Aikoinaan paketoitu Leppävirran matkustajalaivareitti korkattiin kesäkuussa uusiksi kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, kun m/s Puijo seilasi Savonlinnan ja Kuopion välin kahdesti molempiin suuntiin.

Heinäkuussa laiva sahaa kaupunkien väliä vain Heinäveden kautta, mutta elokuussa taas ajetaan kahdesti Kuopiosta Savonlinnaan Soisalon länsipuolitse. Eli vielä ehtii tänä kesänä tutustua tähän Etelä- ja Pohjois-Savon yhdistävään historialliseen Leppävirran reittiin, jonka varrella ”siintävät seljät ja salmien suut” tarjoavat yli kymmenen tunnin kosketuksen Saimaan ainutlaatuiseen vesilabyrinttiin.

Alkukesän säät eivät matkailijoita hellineet, mutta perjantaina kesäkuun viimeisenä ilmat suosivat. Savonlinnasta lähdettäessä matkustajia oli tosin vain pari kourallista, mutta harvinainen luonnonilmiö nimeltä aurinko oli herättänyt reitin varren mökkiläisiä ja paikallisia asukkaita astumaan laivaan välilaitureilta.

Niitä on reitin varrella neljä: Rantasalmen Järvisydän, Varkauden Taipale sekä Leppävirran Unnukka ja Konnus. Tosin Järvisydämen laiturilta kukaan ei laivaan pyrkinyt, mikä itse asiassa oli hyvä juttu. Vasta avattu Hotel & Spa Järvisydän näet potee alkukankeutta siinä määrin, että sopimuksesta huolimatta laituriin ei ollut järjestetty Puijolle vapaata paikkaa. Tuskin sitä olisi ehditty järjestääkään, vaikka kylpylähotellin omistaja laiturilla hädissään juoksentelikin.
Olavinlinnan ohittaminen vesitse on joka kerta sykähdyttävä elämys. Kun Kyrönsalmesta alkava Haapavesi on ylitetty, poiketaan 4,2 metrin syväväylältä aivan järven länsirantaa myötäilevää 2,4 metrin väylää pitkin Järvisydämeen. - On enemmän nähtävää, kuten totesi Puijon päällikkö Kari Vänttinen, sisävesikippari neljännessä polvessa.

Valkokylkisten höyrylaivojen
historiallisilla syntyvesillä

Taipaleen kanavaa lähestyttäessä ohitetaan paikka, jota hyvällä syyllä voisi kutsua suomalaisten sisävesihöyryjen pyhätöksi: Lehtoniemen Konepaja (1888 – 1929). Siellä valmistui aikoinaan 205 höyrylaivaa ja 360 höyrykonetta. Konepajan muinaisesta olinpaikasta ei laivalle näy mitään konkreettista. Mutta kun Leppävirran reitillä saadaan kaiuttimien välityksellä tapahtuva reittiesittely toimimaan Heinäveden tyyliin, niin Lehtoniemen mainitsemista ei todellakaan voi sivuuttaa. Mainittakoon, että Runoilijan tietä Tampereelta Virroille liikennöivä s/s Tarjanne ja Jyväskylässä risteilyjä ajava s/s Suomi ovat alkuperäisiä lehtoniemisiä. Tarjanne valmistui vuonna 1908 ja Suomi 1906.

Taipale on kanavabongarin unelma: korkeusero yli viisi metriä. Kun Varkaudesta 20 vuoden tauon jälkeen oli jälleen tullut matkustajasatama, niin tottahan Puijo oli houkutellut kanavan varrelle runsaasti uteliaita. Ennen kuin laiva pääsi sulkuun, matkustajilla oli aikaa mennä maihin kuvaamaan laivaansa. Lounaskin oli jo syöty: alkusalaatti, uunilohta hollandaise-kastikkeen ja tilliperunoiden kera, marjakiisseli.

Kun luoteisen metsänreunan yläpuolelle kohoaa kirkontorni, se kertoo laivan lähestyvän Leppävirran keskustaa. Varkauden ja Leppäviran välinen selkä on Unnukka. Samannimisiä ovat paikallinen laivalaituri ja sen vieressä oleva tehtaanmyymälä. Leppävirran kirkon arkkitehtuuri on itseltään C.L. Engeliltä. Kirkkomaalla on vuonna 1934 tapahtuneen, 34 uhria vaatineen s/s Louhen haaksirikon muistomerkki.

Onnettomuus sattui Heinäveden reitin puolella Suvasvedellä, mutta Leppävirran alueella. Rohkenen tehdä tehdä ehdotuksen valmisteilla olevaan reittiesittelyyn: kuuluisista leppävirtalaisista mainittakoot Jorma Hynninen, Mikot Kuustonen ja Perkoila sekä silmänkääntäjä Kuikka-Koponen. Kansanedustajia ja/tai ministereitä kunta on tuottanut pitkälti toistakymmentä. Sikäläinen on myös saappaanheiton ME:n 67,30 heittänyt Jukka Vesterinen.
Unnukan jälkeen Puijo puikkelehtii Leppävirran kapeikoissa, alittaa Soisaloon vievän sillan ja pysähtyy ensimmäisen selän jälkeen odottamaan pääsyä Konnuksen kanavaan. Sulku on vaatimaton, korkeusero vain puolisen metriä. Mutta kanava oli rakennettava, sillä viereinen, luonnontilainen koski on purjehduskelvoton.

Vihreän kullan vesireitti

Koirus ja Sotkanselkä ovat avoimia ulapoita ennen Puutossalmea. Matkan aikana Sotkanselällä vastaan tuli työntöproomu täydessä puutavaralastissa. Sattuu niin, että aluksen kipparina oli Kari Vänttisen isä Heikki, päämääränä Joutseno kaukana Saimaan etelärannalla. Jo aikaisemmin nähtiin hinaajan vetämä pitkä tukkilautta. Kippari tiesi kertoa, että yksi hinaaja vetää kerralla tukkimäärän, joka maitse kuljetettuna vaatisi 500 rekka-autoa.

Kuopion ja Soisalon välisestä vilkkaasta autoliikenteestä huolehtivat tutunkeltaiset lossit, mutta pakon sanelemana silta on kuulemma jo suunnitteilla. Salmesta eteenpäin lainehtiikin sitten reissun viimeinen etappi: Kallavesj, Kallavesj… Kun Puijon torni ilmestyy horisonttiin, tiedetään Kuopion olevan lähellä. Kymmenen ja puoli tuntia oli vietetty aalloilla, päivällinenkin nautittu: salaatti, porsaanleike pippurikastikkeella, hedelmämousse.

Mikä oli saanut kuopiolaisen Paula Söderlundin ja hänen tyttärensä Pauliina Söderlund-Hännisen lähtemään epävakaisena kesänä risteilylle? He olivat näet edellisenä aamuna todenneet, että ilma on ”hussakka”, mutta uskalsivat kuitenkin astua laivaan Kuopiossa ja seilata Puijolla Heinäveden reittiä Savonlinnaan. - Saimme aurinkoisen päivän ja vesi oli ”pläkätyyni”. Savonlinnassa yövyimme kesähotelli Totissa, jonka tasolle ja palveluille annamme neljä tähteä. Varsinainen syy matkaan oli se, että me molemmat olemme entisiä leppävirtalaisia, ja minä halusin päästä lapsuuteni maisemissa seilaamaan. Nyt haave on toteutunut ja kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä, Paula kiitteli. Äiti ja tytär tekivät siis vesitse rengasmatkan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Sophien ja Patrickin hyppy tuntemattomaan
tuotti laiva- ja festivaalimatkan Saimaalle

Entä pariisilainen pariskunta Sophie ja Patrick Saurat? - Löysin kansainvälisestä matkaoppaasta Savonlinnan ja m/s Puijon. Kiinnostuin suuresti, koska en tuntenut Suomea ja kuitenkin olen matkailualalla ja työni puolesta järjestänyt kulttuuripainotteisia ryhmämatkoja Venäjälle ja muihin slaavilaisiin maihin, Sophie kertoi. - Nämä järvimaisemat tarjoavat aivan muuta nähtävää kuin laivamatkat tasamaastoisen Venäjän leveitä jokia pitkin.

Olimme hieman epätoivoisia, kun emme löytäneet Puijo-laivasta englanninkielistä informaatiota eikä matkalippujen ostaminen netin kautta onnistunut. Hämmästyimme kuultuamme, että lipun voi ostaa laivalta, samoin junalipun Helsinki – Savonlinna saatoimme ostaa rautatieasemalta! Ranskassa ei enää voi ostaa yhtäkään matkalippua muualta kuin netistä. (Latojan tieto: Puijon englanninkielinen esite on tarkastusta vaille).

Kun kerroin Sophielle ja Patrickille, että lauantaina Puijo ajaa Heinävedelle ja jää sinne kahdeksi päiväksi korkeatasoisen musiikkifestivaalin risteilylaivaksi, he kiinnostuivat oitis. Sophie meilasi Pariisiin Intermèdes-firmaan tietoa Puijosta ja musiikkifestivaalista, ja kas: pian sieltä tuli ilmoitus, että ensi kesänä Intermèdes järjestää kuuden hengen festivaalimatkan. Sophien ja Patrickin ”hyppy tuntemattomaan” voi vielä poikia Saimaan vesille ja tapahtumakartalle vaikka mitä!

Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen