Kirjasyksyä: Jaakko Selinin seikkailut
ja Tyyni Kalervon elämä New Yorkissa

Jaakko Selin muistetaan kymmenistä Jaakon matkassa -tv-ohjelmista. Nyt hänen seikkailunsa on koottu kirjaksi. - Helsingin Sanomien toimittaja Teemu Luukka on puolestaan kirjoittanut kiehtovan kirjan New Yorkin tunnetuimmasta suomalaisesta ja ehkäpä maailman vanhimmasta baarimikosta, 92-vuotiaaksi eläneestä Tyyni Kalervosta.

Jaakko Selinin edellisestä matkakirjasta ehti vierähtää jo tovi, tämä uusi tuntuu heti kädessä enemmän kirjalta. Sen runsas kuvitus ja hieno painoasu antaa lisäarvoa tv-kasvon seikkailujen ulospanolle.

Selinin kerronta on sujuvaa, tarina vie mukanaan ja mitään ei jää arvailujen varaan. Kun on kirjan lukenut, tuntee hänet paremmin. Suuri rakkaus on pikkuruinen saarivaltio Malta, jättimäinen Kiina kiehtoo yhä enemmän ja Australia on käymättä, herra tunnustaa. Myös Etelä-Amerikkaan tekee mieli, joten tarinoita on lupa odottaa lisää.

”Olen Eurooppa-ihminen ja haluan palata sinne aina. Montenegro on nouseva, Suomessa Ranua kiehtoo”, Jaakko luettelee. Matkailukärpäsen hän sai jo poikasena, jolloin matkustettiin vanhempien kanssa.

Rakkaus Maltaan alkoi vuonna 1979. Kirjassa hän viettää täydellisen päivän Vallettassa. Muita kohteita ovat Madeiran Funchal, Italian Milano ja Gardajärven Salò. Kreikan Korfulla Jaakolla on tehtävä: hänen pitää viedä saaren talvella nälkää näkeville kissoille suomalaista lohta, joka tuppaa haisemaan ennen kuin avustusjärjestön keräyspiste löytyy. Eilat, Kusadasi, Pariisi, Torremolinos, Marrakech, Palma de Mallorca, Perast; kaukomailla Jaakko reissaa Balille.

Jaakko kiittää Ilpo Mustoa, Killan jäsentä, joka otti huikeat mustavalkokuvat ja muutenkin tuki Suomi-poikaa tämän diskoseikkailulla Lontoossa. Kirjan komeaa kuvitusta täydentävät äidin jäämistöstä löydetyt vanhat postikortit.

Viihdyttävä, mukaansa tempaava kirja, kiitos siitä, Jaakko Selin!

Rautarouva Tyyni Kalervon
värikäs elämä vailla vertaa

Helsingin Sanomain toimittaja Teemu Luukka on tehnyt valtavan työn kootessaan New Yorkin kautta aikain tunnetuimman suomalaisen Tyyni Kalervon siirtolaistarinan komeaksi kirjaksi. Sitä lukee kuin jännitystarinaa, helppoa ei ole ollut eikä yksikään päivä ole ollut eilisen kaltainen.

Suomalaisen piikatytön tie laittomasta siirtolaisesta New Yorkin legendaariseksi baarinpitäjäksi tempaa mukaan. Kirjaa varten Luukka haastatteli yli sataa Kalervon tuntenutta henkilöä.

Tyyni Kalervo näki New Yorkin molemmat puolet, kauneuden ja rumuuden, nousun ja alamäen 70 vuoden aikana. Mitään hän ei pelännyt, vaikka asiakkaina kävivät niin huumehörhöt kuin mafiapomotkin. Kuuluva ääni ja pesäpallomaila tepsivät tiukan paikan tullen. Hänen paikassaan soi suomi-iskelmä, Reijo Hirvelä myös livenä.

Viimeisinä vuosina Tyyni-rouva hoiti Little Finland -baariaan yksin, iltapäivästä aamuneljään. Kodiksi riitti baarin takahuone.

Tyynillä (o.s. Hyryläinen,1900-1993) oli parhaimmillaan sekä ravintola, baari että yökerhokin. Lisäksi hän omisti maatilan, kiinteistöjä, jopa kokonaisia taloja silloisessa Suomi-kaupunginosassa Harlemissa, ja loma-asunnon Floridassa, missä hän ei viihtynyt, toisin kuin miehensä. Viimeisinä vuosina Tyyni-rouva hoiti Little Finland -baariaan yksin, iltapäivästä aamuneljään. Kodiksi riitti baarin takahuone.

Little Finlandista tuli New Yorkissa asuvien ja siellä vierailleitten suomalaisten ”keskuskeittiö”. Kirjan kuvat kertovat monista korkea-arvoisista vieraista presidentti Urho Kekkosesta alkaen. Martti Ahtisaari oli myös tuttu näky Pikku Suomessa. Ansioistaan liike-elämässä Tyyni Kalervo sai siirtolaismitalin samassa tilaisuudessa kuin nyrkkeilijä Muhammad Ali ja eräs Donald Trump!

Tyyni Kalervon sydän sykki aina Suomelle ja suomalaisille, niin henkilöille kuin yrityksille. Kun Finnair vuonna 1968 heinäkuussa avasi ensimmäisen lippumyymälän Viidennen avenuen ja 47. kadun kulmaan, se oli Tyynille iso tapahtuma. Finnair nimittäin avasi reittilennot New Yorkiin seuraavana vuonna. Ykkösluokassa käytettiin Tapio Wirkkalan laseja, syötiin kaviaaria ja juotiin kunnon samppanjaa.

Tyyni piti jatkuvaa yhteyttä lentoyhtiöön, jolta hän myös pyysi palveluja kursailematta: palkintoja arpajaisiin ja itselleen lentolippuja Suomeen. ”Tyyni on kävelevä Finnair-mainos New Yorkissa”, Teemu kirjoittaa.

Pitkään Kennedyn lentoaseman kenttäpäällikkönä toiminut, nykyisin Floridassa asuva hyvä ystäväni Mauri ”Maucca” Leppälä muistaa Tyynin hyvin. ”Olimme vaimoni Kiian kanssa jouluristeilyllä ja kun tulimme satamaan, pyysin Tyyniä mukaamme Suomi-talolle joulukahville, mutta tämä kieltäytyi, koska piti mennä avaamaan baari. Hän olisi töissä yksin.” Maucasta tuli vuosien mittaan Mrs K:n ”lempipoika”, hyväsydäminen mies kun on.

Auttaja ja arjen sankari –
ovela työnantaja

Tyyni Kalervo oli työtä pelkäämätön, sisukas suomalainen, joka auttoi aina kun tarvittiin. Monesti hänen toimensa hipoivat laittomuuden rajoja, ovelakin hän oli. Mrs K, kuten häntä kutsuttiin, saapui kerran lentäen Helsinkiin suurten tuliaisten kera ja tullimiehet päättelivät, että näistä pitää maksaa tullia. Tullaaminen loppui kuitenkin lyhyeen kun rouva huomasi lähimmän yleisöpuhelimen. Hän ilmoitti soittavansa Kekkoselle!

Yhdysvallat oli Tyynille unelmien täyttymys. Aluksi Kanadaan muuttaneesta – 1920-luvulla siirtolaisuus Yhdysvaltoihin oli pysähdyksissä ja raja piti ylittää laittomasti – kokkina ja räätälinä itsensä elättäneestä Suomi-tytöstä kasvoi menestyvä ravintoloitsija, joka osasi myös käyttää muita ovelasti hyväkseen.

1980-luvulla Tyynillä baarimikkona toiminut Teemu Luukka (s. 1960) kertoo, että hän sai sentään 20 dollaria päiväpalkkaa, toisin kuin monet kollegat. Ansio koostui juomarahoista, jotka ovat tietysti itsestäänselvyys Yhdysvalloissa.

Tyyni Kalervo tunnettiin myös sanomalehti New Yorkin Uutisten tukijana, varainkerääjänä ja jopa omistajana useiden vuosikymmenten ajan. Kirjassa häntä muistelevat lukuisat päätoimittajat, muun muassa Keijo Korhosen puoliso Anita Korhonen, entinen kiltalainen Liisa Simola ja Teemu Luukka. Kävimme Liisan kanssa useasti Little Finlandissa karismaattista rouvaa tapaamassa.

Kauppalehden kirjeenvaihtajana 1990-luvun alussa New Yorkissa toiminut Pekka Virolainen kertoo värikkäästi, miten Tyynillä oli auktoriteettia, joka tehosi vaikeissakin tilanteissa. Hän korotti ääntään, otti pesäpallomailan ja meni mitään pelkäämättä vaientamaan riitapukarit ja huutajat.

Rinnan Tyynin tarinan Luukka seuraa New Yorkin kehitystä ja siirtolaisuutta. Kirja toimiikin oivana oppaana suurkaupungin historiaan, arkeen ja nähtävyyksiin. Kirjoittajan rakkaus Isoon Omenaan ei jää huomaamatta.


Teksti Eero Nokela