Suomalaista ja sinkkua syrjitään yhä

Kahden vai viiden tähden lomamatka? Luksusta, loistoa ja pettymyksiä kahden ja viiden tähden matkalla Kanarialle.

Teksti ja kuvat: JORMA AULA ja TESTIRYHMÄ

Sateentuhruinen, säkkipimeä aamu Helsinki-Vantaalla ei ole uninen, vaikka kello on vasta kuusi. Lentoasema elää hektisiä tunteja. Bisnesmatkailijat nauttivat pikaisen aamukahvinsa, lomakansaa janottaa jo aamuvarhaisella ennen jonottamista aurinkoon vievään koneeseen. Kesä odottaa reilun kuuden tunnin lentomatkan päässä.

Vertasimme kahta täysin erilaista kohdetta Gran Canarialla. Toinen oli suomalaisten suosima kahden tähden hotelli Agaete Park Playa del Inglesissä ja toinen viiden tähden Lopesan Baobab Resort Melonerasissa.

Yksin matkustava saa edelleenkin huonompaa palvelua kuin pariskunta. Jos nimen edessä ovat kirjaimet Mr, päätyy huonoimpaan kastiin. Sinkku sai suuren hotellin sijainniltaan kehnoimman huoneen, jota vastapäätä oli betoniseinä ja aurinko paistoi huoneen parvekkeelle vain reilun tunnin vuorokaudessa ennen iltaviittä.

VERTAILUSSA:

VIIDEN TÄHDEN MATKA:
Kohde: Gran Canaria, Meloneras, hotelli Lopesan Baobab Resort

Luokitus: *****

Hinta yhdelle: 1495 €

Hinta kahdelle: 2360 €

Hinta matkalle 11.2.2012:

Hintaan sisältyy buffetaamiainen

KAHDEN TÄHDEN MATKA

Kohde: Gran Canaria, hotelli Agaete Park

Luokitus: Aurinkomatkat **

Hinta yhdelle: 885 €

Hinta kahdelle: 1480 €

Hinta matkalle 10.2.2012:

Hintaan ei sisälly aterioita

Internetyhteys

Agaete Park Lopesan Baobab Resort

Päivä 6 € 6 €

7 päivää 20 € 42 €

13 päivää 28 € -

Viiden tähden hotelli

LIIKAA
moitittavaa?

Suomalainen sijoitettiin viiden tähden hotellin alimpaan kerrokseen ilman näkymiä ja moitteita se saa luvattoman monesta asiasta.

Viiden tähden hotellikohde, afrikkalaistyylinen hotelli Lopesan Boabab Resort sijaitsee Melonerasissa. Ensivaikutelma massiivisesta rakennuksesta on yllättävä. Osaltaan se vaikuttaa keskeneräiseltä rakennustyömaalta, osaltaan tummanpuhuvalta valo- ja äänimaailmalta. Iltaisin sen laajat yleiset tilat ovat täynnä viidakon ääniä. Samalla massiiviset käytävät muodostavat tunnelin, jonka läpi dyynien tuulet puhaltavat toisinaan rakenteissa viheltäen.

Hotellin henkilökunta siivoojasta ravintolapäällikköön on kohteliasta, auttavaista ja hymyilevää, mikä ei aina ole tavanomaista espanjalaisessa palvelukulttuurissa. Tosin vastaanottovirkailijan ilme nyrpistyi pyydettäessä huoneen vaihtoa maatasolta ylempiin kerroksiin.

Tämäkin testi vahvistaa aikaisempaa kokemusta siitä, että suomalainen matkailija sijoitetaan sijainniltaan huonompaan huoneeseen. Talon alimmasta kerroksesta tarjotun huoneen näkymät olivat terassikaide, roskainen ruohokenttä ja palmun rungot.

Huone saatiin vaihdetuksi toisen kerroksen huoneeseen, josta oli näkymä avoimelle hiekkakentälle. Talojen takaa pilkotti meri, joten tähän oltiin tyytyväisiä, vaikka saksan- ja ruotsinkieli kuuluivatkin ylempien kerrosten parvekkeilta. Niiltä avautuivat näkymät yli dyynien merelle ja toisella puolella ihailtiin komeita auringonlaskuja.

Käytävät ja huoneet ovat pimeät. Lukeminen ei onnistu kuin parvekkeella päiväsaikaan tai huoneessa lukulampun alla.

Asumisesta tekee epäkäytännöllistä vaatekaapin tangon sijoittaminen 2,20 metrin korkeuteen, johon keskimittaisenkin on hankalaa saada ripustin metallisen koukun hahloon, puhumattakaan lyhyemmästä henkilöstä. Jakkara olisi oiva apuväline garderoopin hoitamisessa. Myös hotellikirjan puuttuminen kirjattiin miinukseksi.

Pesuhuone ja eteinen ovat yhteistä tilaa, johon siivooja voi tulla tupsahtaa kesken toimien. Wc-istuin on oven takana, jota ei kuitenkaan voi lukita ja sieltä puuttuu käsisuihku. Pesuhuoneen lattiakaivon suoja oli irronnut ja sen alta pilkottivat ruosteiset ruuvinreiät.

Ilmastointi on jopa liiankin tehokas, mutta lämpötilan säätö puuttuu.

Vuoteet ovat lähes kympin arvoiset: leveät, sopivan jämäkät ja oikeilla peitteillä varustetut. Iltaisin siivooja sijaa vuoteen nukkujalle, vie roskat ja tarkistaa pyyhetilanteen. Lisäksi hän vetää verhot ikkunoiden eteen ja laittaa suklaamakeisen tyynylle. Huone on kooltaan ylenpalttinen, mutta tilaa on haaskattu suureen parvekkeeseen ja turhiin käytävätiloihin.

Aamiainen on ylellinen, vaikkakin samppanjan sijaan tarjoillaan espanjalaista tusina-cavaa. Aamiaisella saa paistettua pekonia, kananmunaa paistettuna ja keitettynä, jogurtteja lukemattomina sekoituksina, vastapaistettuja leipiä ja patonkeja, kahvimaitoa monessa muodossa, leikkeleitä loputtomiin ja erilaisia hedelmiä.

Viiden tähden hotellin arvioinnissa voi puuttua pieniinkin yksityiskohtiin. Kovin tyylikästä ei ole tarjoilla olutta uima-altaalla pehmeästä muovimukista, joka pienestä puristuksesta rusentuu kasaan. Kertakäyttömuovin sijaan voisi astiastoon hankkia kovamuovisia laseja.

Hotelli kiinnostaa paikallisiakin, jotka kyselivät, millainen on viiden tähden hotelli ja millaista siellä on asua? Hotellin tummanpuhuvat tornit dyynien laidalla näkyvät kaikkialle. Rakennuksessa on ehkä turhaakin mahtipontisuutta ja erikoisuuden tavoittelua.

Aamuisin voi nähdä parvekkeelta, kuinka afrikkalaismies raahaa avoimen hiekkakentän läpi 5-6 kassinnyssäkkää, jotka ovat täynnä rannalla kaupiteltavaa tavaraa. Kaksi Afrikkaa sivuttavat toisensa läheltä, mutta kovin, kovin kaukaa.

Hotellista löytyi jopa luvattoman paljon moitittavaa. Jos henkilökunta olisi ollut espanjalaisittain yrmeää, jota kahden ja kolmenkin tähden hotelleissa kohtaa paljon, olisi tilanne hotellin kannalta ollut todella huono.

Kahden tähden hotelli
PIKKUASIAT kuntoon

Keittiövarustus ja lämpimän veden riittämättömyys saivat moitteita, samoin asiakkaan sijoittaminen talon pimeimpään huoneeseen.

Agaete Parkin huoneen keittiö on sinänsä kunnossa, mutta astiat ja muut välineet ovat kuin 1960-luvun suomalaisen leirintäalueen mökistä. Surkeimmassa kunnossa oli paistinpannu, joka olisi jo ajat sitten pitänyt vaihtaa uuteen. Teflonpohja oli naarmuuntunut syystä, että työvälineet ovat metallisia. Tässä kunnossa paistinpannu on käytössä myrkyllinen. Hotellin tähtiluokitus ei määrittele keittiövälineiden kuntoa ja tasoa, mutta siitä huolimatta hotellin olettaisi hoitavan kustannuksiltaan pienet asiat kuntoon.

Paistinpannun vaihtaminen oli tapahtuma sinänsä. Se vietiin vastaanottoon vaihdettavaksi perjantaina kello 11. Tilalle luvattiin hetimiten tuoda uusi, mutta asiassa ei toimittu vuorokauden kuluessa. Asiasta huomautettiin ensin vastaanottovirkailijalle ja kun senkään jälkeen paistinpannua ei näkynyt, matkanjärjestäjälle lauantaina kello 12.45. Sunnuntai-aamuksi oli vihdoin saatu uusi paistinpannu.

Huoneiston keittiössä ei ole astianpesuharjaa eikä -ainetta, ne on asiakkaan itse hankittava kuten huoneistohotelleissa yleensä.

Television saa hotellissa käyttöön lunastamalla kaukosäätimen kymmenen euron takuumaksulla. Televisiokanavat näkyivät satunnaisesti useimmiten tiheämmän, toisinaan hieman ohuemman lumisateen läpi.

Käsienpesualtaan viemäri ei vetänyt kunnolla ja lämpimän veden riittävyys oli niin ikään ongelma. Hotellissa ei lämmitetä vettä keskitetysti, vaan jokaisessa huoneessa on pieni boileri. Suihkussa riitti lämmin vesi nopeaan suihkuun, mutta jo muutamassa minuutissa vesi viileni hyytävän kylmäksi, puhumattakaan, että sitä olisi riittänyt ammeeseen.

Hotellikirjan mukaan huoneen luovutus on kello 12, mutta siivooja tuli puoli tuntia aikaisemmin häätämään asiakkaan.

Viiden tähden hotelli

KIITÄMME

o Huoneen kokoa ja erinomaisia sänkyjä

o Hymyilevää ja kohteliasta henkilökuntaa

o Monipuolista aamiaista

MOITIMME

o Suomalaisten sijoittamista hotellin alimpaan kerrokseen

o Erikoista pesuhuoneen ja vessan sijaintia heti ulko-oven jälkeen

o Komeroiden vaatetangon ja pesutilan pyyhenaulakoiden sijoitusta 2,20 metrin korkeuteen

o Pimeitä huoneita ja käytäviä

Kahden tähden hotelli

KIITÄMME

o Hintaa

o Kohtalaisen hyvää siivousta

o Hotellin sijaintia

MOITIMME

o Suomalaisen sijoittamista talon pimeimpään huoneeseen

o Huoneen keittiövälineistön kuntoa

o Lämpimän veden riittämättömyyttä

o Reklamaation hidasta hoitamista

Välittääkö suomalainen turvallisuudesta matkallaan?

BUSSI KAAHAA
Lapsi turvatyynynä

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kolmihenkinen perhe on lomalla Kanarialla ja matkustaa turvavyöttömällä bussilla. Nopeutta on yli sata kilometriä tunnissa ja lapsi toimii turvatyynynä.

Teksti ja kuvat: JORMA AULA

Autenttinen kuva paikallisbussista matkalla Las Palmasista Melonerasiin saa aikaan kylmät väreet. Matka kestää yli tunnin ja moottoritieosuudet ajetaan sadan kilometrin tuntinopeudella. Jos tässä tilanteessa bussi joutuu tekemään pelkästään paniikkijarrutuksen puhumattakaan törmäyksestä, voi vain kuvitella millä painolla isä rusentaa lapsensa tuolin selkänojaan.

Hellurei-meininki omasta turvallisuudesta välittämättä on edelleen muotia monen suomalaisen lomalla. Aivot jäävät kotiin, jossa auto ei lähde liikkeelle ennen kuin kaikki matkustajat ovat kiinnittäneet turvavyönsä.

Seurasimme turvavyön käyttöä neljällä retkellä ja neljällä matkalla lentokentältä hotellin ja takaisin. Karkean seurannan mukaan turvavyötä käytetään enemmän kuin neljä vuotta sitten, mutta edelleen luvattoman vähän. Malagan bussiturma on unohtunut.

Suomalaisen matkanjärjestäjän bussissa oli turvavyöt, mutta vyöt aukesivat vain puoleen väliin saakka, joten ne olivat käyttökelvottomat. Opas kehotti kiinnittämään vyöt niilä penkeillä, joissa ne olivat vakiovarusteena.

Toisen yrityksen pienessä bussissa ei ollut lainkaan turvavöitä ja suomalaismatkanjärjestäjän retkellä Las Palmasiin suomalaisia kuljetetaan lähes uudella turistibussilla, jossa turvavyöt ovat joka penkillä. Kuitenkin esimerkiksi ensimmäisellä penkkirivillä istuva suomalaisrouva ei kiinnittänyt vöitä. Näin oli ohjus lähtövalmiina.

Paluumatkalla hotellilta lentokentälle bussi oli päällisin puolin kunnossa, mutta reissussa rähjääntynyt. Kattoventtiilit pitivät kiusallista räminää ja ilmanvaihtoventtiilin suodatin oli pölystä tummanharmaa.

Takaovi avautui vasta, kun kuljettaja kävi nykäisemässä sen auki. Miten olisi käynyt, jos bussi olisi syttynyt tuleen eikä takaovi olisi auennut?

Oma lukunsa ovat kaahaavat paikallisbussit, joissa turvavöitä ei ole edes uudemmissakaan autoissa. Bussiyhteydet ovat Kanarialla loistavat ja matkanteko edullista, mutta ei välttämättä aina turvallista ajoittain hyvin aggressiivisesta liikenteestä johtuen.

Tosin nyt bussiliikennettä on alettu valvoa entistä tiukemmin. Busseissa ei saa nousta kesken matkan käytävälle ja yleensä kuljettaja odottaa matkustajan ehtivän istuutua ennen kuin jatkaa matkaa. Toisinaan busseissa kuitenkin matkustetaan seisomapaikoilla.

Poliisit voivat sakottaa käytävälle kesken ajon noussutta matkustajaa 300 euron sakolla.

Bussikuskit ovat sisäistäneet palveluasenteen, mutta joillakin on vielä tekemistä sen kanssa. Testimatkalla vihreän bussin kuski raivosi lapsiperheelle, joka ei osannut laittaa lastenrattaita bussin tavaratilaan. Kuljettaja ei suostunut avaamaan edes luukkua, jonka taakse rattaat olisi pitänyt sijoittaa.